Kampanjat
 

Kokemuksia lempimuseoista

Olemme keränneet itsenäisyyden juhlavuoden aikana suomalaisten kokemuksia heidän lempimuseoistaan. Kolmivaiheinen radiokampanja toteutettiin yhteistyössä Nelonen median kanssa. 

Tarinoiden ja muistojen perusteella kokemukset ovat monella tapaa merkityksellisiä. Niissä toistuvat yhteiset kokemukset lasten, perheen, kumppanin tai ystävien seurassa. Taide ja taideteokset liikuttavat, samoin sukulaisten tai tuntemattomien henkilöiden kohtalot, elämät tai teot. Museot yhdistyvät myös rentouttaviin hetkiin ja iloisiin muistoihin.

Kampanjan aikana jaettiin yhteensä 1359 museotarinaa ja muistoa vuosien varrelta. Yhteensä vastauksissa mainittiin 242 eri museota, joten mieltymyksissä on ollut mukavasti hajontaa. Museoista eniten mainintoja keräsivät Ateneum, Luomus, Kiasma, Vapriikki ja Kansallismuseo.

Alle olemme poimineet parhaita paloja kävijäkokemuksista museoiden nimen mukaan aakkostettuna. Kiitos kaikille osallistujille ja tarinansa jakaneille!

 
  • A

    Aboa Vetus & Ars Novan tunnelma on ainutlaatuinen. Siellä kokee sukeltavansa suoraan menneisyyden kaupunkiin. Museossa oleva Pyhän Annan kappeli on taianomainen paikka ja siellä hiljentyminen on jäänyt erityisesti mieleen. Siellä tunsi olevansa yhtä menneisyyden ja nykyisyyden kanssa.



    Yksi lempimuseoistani on Turun Aboa Vetus & Ars Nona. Historia on aina kiinnostanut minua ja siellä esiin kaivetut rauniot tuovat historian nykypäivään. Muistan aina ensimmäisen käyntini siellä 2000-luvun alussa.



    Aurinkoinen kesäpäivä Ahvenanmaalla Merenlukumuseossa S/V Pommernilla - sitähän melkein purjehti kuin päiväntasaajalla! ;)



    Se kun pääsin Ainolaan vihdoin ja viimein (saman kylän tyttöjä, kun olen niin hävetti myöntää, etten ole käynyt) ja osallistuin vieläpä ohjattuun Ainolan puutarhakierrokseen jossa pääsimme käymään Ainon omena-ja säilykekellarissa. Siellä oli muuten vielä Ainon säilömiä papuja yms. 60-luvulta.



    Minulle mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet hetket esimerkiksi Amos Andersonissa ja Ateneumissa, kun olen hyvin tyhjässä museossa saanut kulkea yksin, viipyillen, hitain askelin ja katsoa rauhassa teoksia. Tietyt teokset eivät ole painuneet mieleeni, vaan enemmän se tunnelma museossa. Hyviä hetkiä.



    Hauskinta oli, kun perheen kanssa kävimme Amos Andersonin taidemuseossa, ja setäni tokaisi ''jokuhan voisi luulla että tämäkin on modernia taidetta”, ja osoitti seinästä törröttävää ruuvia. Naurahdimme ja vitsailimme mukana, kunnes huomasimme, että ruuvi liikkui itsestään ja sivussa oli ruuvitaiteen nimi! Hei sehän olikin taideteos, nimeä en enää muista, mutta tätä en unohda! Ihana :)



    Ateneum on yksi lempimuseoistani. Odotin ensimmäistä lastamme vuonna 1989 ja raskauden alkupuolella olin "Atskissa" näyttelyssä. Vakionäyttelypuolella istahdin lempitauluni -  Luxembourgin puistossa by Edelfelt - eteen ja ihailin taulun käsittämätöntä valoa  ja esikoisemme potkaisi tuolloin ensimmäisen kerran. En ikinä unohda sitä tunnetta ja aina kun kyseisen taulun ääreen pääsen, niin herkistyn ja muistan tuon hetken.



    90-luvun ARS-näyttelyn pinkki huone on yksi mieleen painuneimmista teoksista.



    Ars 95 järjestettiin Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 11.2.-28.5.1995. Muistan kun käytiin näyttelyssä perheeni kanssa. Olin tuolloin 7-vuotias. Isän jonkun tutun kautta olimme saaneet liput näyttelyyn. Elämys oli suunnaton ja pysähdyttävä. Koko 7 v. lapsen maailmankuva mullistui näyttelyn ansiosta. En kaikkea ymmärtänyt, lapsi koki kaiken hyvin konkreettisesti. Näyttely oli pysähdyttävä ja muistan, että siitä puhuttiin vielä pitkään meillä kotona ja mediassa. Silloin tajusin, miten kulttuuri avartaa ihmisen maailmankuvaa ja suppeita näkemyksiä. Tänään tykkään modernista, oivaltavasta taiteesta, mutta en ole ennakkoluuloinen, vaan käyn näyttelyissä laidasta laitaan.



    Mieleenpainuvin näyttely viime vuosilta on varmasti Picasson näyttely Ateneumissa. Ulkona oli täysi myräkkä eli kolarikeli ja sisällä Ateneumin iltapäivässä näyttely loi Ateneumin kokoisen lämmön niille, jotka olivat tarponeet tiensä sisälle.



    Ateneum Ars näyttely 80- luvulla (olisko ollut 1983?)  ja teos Thelma - sinäkö se olet? Iso ruostunut, lommoinen levy nurkassa jätti lähtemättömän vaikutuksen. Sitten saatiin Kiasma ja enemmän nykytaidetta. Kaikkein antoisimpia olivat retket siellä omien pilttien kanssa, kun olivat alle kouluikäisiä. Heidän silmillään löytyi niin paljon uutta, hienoa ja ihanaa, että ihastuin aikaisemmin naureskelemaani nykytaiteeseen pakostakin. Avaa silmäsi ja vaihda museoseuraa, jos tuntuu, että ei kiinnosta. Se on neuvoni kaikille sen jälkeen ollut! Nyt odottelen oman jälkikasvun jälkikasvua, josko sitä taas pääsisi ihan uusin silmin museoihin! Toimii!



    Muistan kun parivuotias tyttäreni keksi Ateneumin akustiikan. Meidän piti poistua paikalta jo ennen kuin hänen laulunsa loppui.



    Ei ehkä tapahtunut lempimuseossa, mutta yhdessä niistä. Ollaan oltu miehen kanssa 17 v yhdessä, enkä ole saanut sitä ikinä mukaan museoon, joten on itsellekin jäänyt todella vähille. Nyt jotenkin onnistuin suostuttelemaan miehen mukaan Ateneumiin Suomen taiteen tarinaa katsomaan. Seistiin viimeisessä salissa, kun mies sanoi, että täähän on tosi kivaa ja mihin mennään seuraavaksi! Jee, ihana tunne.



    D

    Muistan kuinka ollessani lapsi, kävimme äitini kanssa usein Designmuseossa. Harvoin itse designista ymmärsin mitään, mutta kiehtovat, joskus pyöreät ja toisinaan särmikkäät muodot tekivät pieneen lapseen vaikutuksen. Nyt 20 vuotta myöhemmin väitän, että ymmärrykseni suomalaisesta designista on kasvanut, mutta samat muodot, pyöreät ja särmikkäät, tekevät edelleen vaikutuksen.



    Didrichsenin taidemuseon idyllinen ja kodinomainen museo meren äärellä ja sen pieni suuri veistospuisto kaikkina vuodenaikoina on hyppy rauhan ja kauneuden äärelle. Viimeksi näin museossa suojasään neuvostotaidetta esittelevän hienon näyttelyn.



    E

    En meinannut saada lapsiani ulos Emmasta – se kun oli niin magea!



    Espoon Emma oli ensimmäinen nykytaiteen museokokemus. Miron näyttely jäi mieleen. Taulujen eteen piti pysähtyä ja tunne meni syvälle sieluun.



    Etelä-Karjalan maakuntamuseossa on häkellyttävän hieno Viipurin pienoismalli.



    F

    Forssan museo on lähellä sydäntäni koska siellä on näyttely Finlaysonin kulta-ajoista (Kirjavan kankaan kaupunki). Mummini asui museon vieressä, kun olin pieni ja sain käydä siellä aina kun halusin ja oppaat olivat todella ystävällisiä. Kun oma tyttäreni oli pieni, kävimme museossa joka vuosi.



    Merimiehen tytär oppi hienosti isänsä työstä käymällä Turun Forum Marinumissa tutustumassa Suomen laivanrakennusteollisuuteen sekä merenkulun historiaan.



    G

    Glimsin museossa Espoossa rakastuin lopullisesti nykyiseen vaimooni.



    Talomuseo Glims Espoossa taisi olla ensimmäinen kohteemme vinguttaa uunituoretta museokorttia pari vuotta sitten. Pihan aittaan kurkistaessamme olimme varmoja, että näkisimme tontun. Ihan varmasti se hämärän huoneen perällä lymyilikin.



    H

    Halosenniemessä oli jouluaikaan konsertti. Tunnelma aivan huippu. Mielikuvitus lähti valloilleen, kun katseli Halosen oma kuvaa ym. Tuusulan järven maisema tauluja ja kuunteli kaunista joulumusiikkia. Tuli 'itseä' parempi olo - yhteys taiteilijaan ja tunnelmaan.



    Halosenniemi Tuusulan Rantatiellä, Pekka Halosen taiteilijakoti. Talon sisällä on keskellä iso ateljeehuone, jossa voi kuvitella perheen viettäneen aikaa yhdessä. Talo huokuu lämpöä. Hääkuvamme on otettu pihamaalla, ja nykyään puutarha tarjoaa ihanan piknikpaikan lasten kanssa. Perheemme aika pysähtyy puiden suojassa.



    Viimeisin on HAM Helsingin Kusaman taidenäyttely. Hieno kokemus äidille ja pojalle.



    Haminassa kauppiaantalon museo oli lapsena suosikkipaikkamme, ystäväni mummola oli lähellä ja siellä käydessämme kävimme me kaksi pientä koululaista keskenämme usein kyseisessä museossa. Ihania aikalaishuoneita, houkutteleva museokauppa ja sisäpihalla laitoimme välillä leikiksikin.



    Lempimuseoni on Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvila. Siellä on vaihtuvia näyttelyjä ja niihin liittyviä kivoja tapahtumia. Juuri uudenvuodenaattona olin siellä laulamassa Suomen itsenäisyydenajan lauluja.



    Oli hauska käydä Museum of Broken Relationshipissä Helsingissä. Onneksi ei löytynyt omien exieni lähettämiä museoesineitä suhteestamme. Ois ollut aika shokki.



    Parhaiten mieleeni on jäänyt vierailu Heurekassa katsomassa dinosaurusnäyttelyä. Olin silloin todella pieni (5-6-vuotias). Rakastin dinosauruksia, ja osasimpa jopa kaikki lajit ulkoa! Muistan vieläkin sen innostuksen, riemun ja jännityksen näyttelyssä :)



    Yömuseo Hämeen linnassa jossa sai muksuna suunnistaa taskulampun kera. Se oli jännittävää pienelle ihmiselle!



    Nyt jo aikuinen poikani oli niin pieni, ettei osannut puhua, kun kävimme Hämeenlinnan taidemuseossa. Juhani Linnovaaran maaginen teos sai hänet lumoutuneena palaamaan useita kertoja saman teoksen ääreen, myös minut ja mummonsa piti kädestä pitäen viedä sinne ihailemaan taulua. Tämä on nykyisin julisteena hänen aikuiskotinsa seinällä.



    J

    Paras on Joensuun taidemuseo. Voi että mikä rakennus ja miljöö. Ja se taide, ai että miten teki pieneen maalaispoikaan vaikutuksen, kun ensimmäisen kerran kävin. Ja sama vaikutus tulee, kun käyn tänäkin päivänä!



    Edesmennyt isoisäni vei meidät aina vieraillessamme Iisalmessa (asummme Etelä-Suomessa) Juhani Ahon -museoon. Nuo reissut ovat jääneet mieleeni.



    Patsaskierros Järvenpäässä. Yhdistetty museo ja liikunta.



    K

    Kansallismuseossa olen kokenut monia ihania ahaa-elämyksiä.



    Kansallismuseon Vintti on loistava paikka! Siellä lapsille on helppo havainnollistaa historiaa.



    Kansallismuseossa käydessäni minua on ihmetyttänyt vanhoja sänkyjä katsellessani, miten lyhyitä suomalaiset aiemmin olivatkaan. Pettuleipä ei kasvattanut ainakaan pituutta!



    Olin n. 8-9-vuotias kun kävimme Ahvenanmaan Kastelholman linnassa. Olimme opastetulla kierroksella ja jäin pitkäksi aikaa pohtimaan elämää 1600-luvulla. Opas osasi erittäin mielenkiintoisella tavalla kertoa linnasta ja elämästä linnassa. Taisin tästä kokemuksesta jonkun esitelmänkin koulussa pitää. Vielä nytkin aikuisena linnat kiehtovat ja mikäli paikkakunnalla jossa vierailemme, on linna, on sinne päästävä.



    Olimme Kiasmassa 2v tyttäreni kanssa. Ajattelin, ettei museot kiinnostaisi vielä, mutta olin väärässä. Hän rakasti sitä, nautti kovasti museokokemuksesta!



    Vein 9-vuotiaan lapsenlapseni Kiasmaan. Oletin pojan tylsistyvän, mutta yllättäen poika olikin innoissaan ja kiinnostunut. Näytteillä oli taidetta, johon sai koskea ja johon saattoi mennä sisälle. Pysyvän kokoelman kysymyslaatikot olivat nekin mukavia, samoin tuoksuruukut. Poika kommentoi museota kirjoittamalla 'mahtavin museo ikinä' paperilapulle, jonka kiinnitti museossa mielipiteille varatulle seinälle. Sen ekan käynnin jälkeen lähtö museoihin ei ole ollut vastenmielistä, vaan poika tulee mukaan mielellään. Ollaan vierailtu muissakin Helsingin museoissa hyvällä menestyksellä.



    Museoissa käyminen ei ole koskaan ollut minulle iso asia, mutta nyt olen juuri aloittamassa "uutta elämää" pitkän avioliiton jälkeen, ja yritän löytää itselleni uusia mielenkiinnon kohteita. Joten kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Kiasmassa tuossa pari viikkoa sitten. Se oli erittäin uudenlainen ja erikoinen kokemus ihmiselle, joka ei tällaista kulttuuria ole aikaisemmin harrastanut. Mielelläni haluan käydä museoissa lisää!



    Olimme viettämässä isäni syntymäpäivää Kiasmassa, jossa oli Kalervo Palsan näyttely. Isäni ei juurikaan ollut käynyt museoissa, joten hän sai heti alkuun melko mieleenpainuvan museokokemuksen.



    Miehen kanssa meidän ensimmäiset treffit tapahtuivat Kiasmassa. Hieman jännittyneenä sitä illalla meni katsomaan, että millainen tyyppi siellä on odottamassa. Tämän jälkeen museo on ollut spesiaali itselle ja museon ohi ajaessa muistaa aina sen ensimmäisen illan fiilikset ja sen jännityksen.



    Karmeat käräjät, Kuopion korttelimuseon pihassa lokakuussa 2016 oli hienosti toteutettu kertomus Kuopion käräjätapahtumasta.



    Kuopion museossa on aina niin mieltäni liikuttava entisaikojen savupirtti. Kun astuu sisään, on kuin hetken aikaa eläisi vuosikymmeniä taaksepäin, ilman sähköä ja muita härpäkkeitä. Päre valon tuojana ja rukki iltapäivän puhteena.



    L

    Lapset 3v. ja 5v. olivat aivan onnessaan Espoon Lelumuseossa. He jaksoivat touhuta siellä pari tuntia, laskea liukumäkeä, hoitaa keppihevosia, harjoitella sirkustemppuja ja ihmetellä junarataa. Ihana museo ja hyvä kahvila!



    Tampereen Lenin-museossa pääsi aikamatkalle neuvostoaikaan. Uudessa näyttelyssä pääsi myös ajamaan itse Leninin kanssa sivuvaunullisella moottoripyörällä.



    Kesällä Tuusulassa Lotta-museossa oli jotenkin herkkä hetki, kun esineistö toi mieleen oman äitini lottavuodet ja oheisnäyttely evakkovuodet. Pari esinettä on perintönä säilynyt itselläkin, jotka olivat näyttelyssä esillä ja nyt kun itsellä on jo ikää niin jotenkin kosketti enemmän kuin ehkä aiemmin.



    Lottamuseo toi muistoja menneistä sota-ajoista, joista ei kodissani 50-luvulla meille lapsille puhuttu.



    Olin lapsena uskomattoman kiinnostunut marsalkka Mannerheimin elämästä ja teoista. Viidennen luokan kesälomamatkalla vanhempani kertoivat meidän olevan matkalla sukulaistemme mökille, mutta veivätkin minut Louhisaaren kartanon museoon. Olin seota innosta ja minut piti lähes raahata pois museosta sen sulkeudutta. Siksi saavuimmekin sukulaisten mökille raakasti myöhässä.


    L

    Lapsuuteni ihanimpia muistoja on retki Luonnontieteelliseen Museoon koko perheen kesken. Päivä oli bussimatkasta lähtien täynnä jännitystä ja kuitenkin turvallisuutta, kun matkaseurana oli oma perhe. Museoon tutustuminen oli kuin seikkailu!



    Mieleenpainuvin oli viime kesän käynti tyttären kanssa ensimmäistä kertaa Helsingin luonnontieteellisessä museossa. Se oli aika wau kaikkinensa! Mun 7-vuotiaalla tyttärellä heräs historia henkiin jota kuvaa lausahdus "Siis niitä mammutteja ja sapelihammastiikereitä ja muita on IHAN OIKEASTI ollu olemassa, wau!" Ja täytyy myöntää, että kyllä meikäläiselläkin leuka putos rintaan muutaman kerran :D Ihana elämys! Lisää näitä! <3



    Kaksivuotiaan tyttäreni kanssa ensimmäistä kertaa Luonnontieteellisessä museossa – priceless!



    Luonnontieteellisessä museossa käynti oli traditio, joka vuosi talviloman aikaan, kun lapset olivat alle 10 vuotiaita. Pitäisi elvyttää sama tapa ja lisätä muitakin museoita kierrokseen

     

    Luostarinmäen käsityöläismuseossa tuntui kuin olisi siirtynyt todella ajassa taaksepäin. Etenkin työnäytökset tekivät vaikutuksen.



    Kävimme juuri koko perheen kanssa pääsiäisloman aikoihin Metsämuseo Lustossa, se oli aivan upea kokemus. Niin hienoja esineitä, koneita ja tunnelmaa. Lapset oli huomioitu todella kivasti, parasta oli, kun joitakin koneita sai kokeilla niin oikeasti kuin virtuaalisestikin. Tänne täytyy mennä uudestaankin!



    M

    Kesällä 1982 teimme ensimmäisen yhteisen kesälomamatkan Itä-Suomeen. Tuusniemessä tien varressa oli kyltti: Mekaanisen musiikin museo. Sinne kurvasimme ja saimme hienon esittelyn posetiiveista ja orkestriooneista vanhassa koulurakennuksessa osaksi saksaksi, osaksi suomeksi. Museo oli vasta aloittanut, ja omistaja oli innostunut asiastaan. Palasimme museoon seuraavanakin kesänä, ja hän antoi meille kupongit, joilla meillä olisi vapaa pääsy museoon myöhemminkin. Museo on myöhemmin muuttanut Varkauteen.



    N

    Käyn kerran kesässä lapsuuden kotikaupungin Nurmeksen museossa. Seison aina hyvän tovin koko seinän korkuisen ja mittaisen ilmakuvan äärellä. Komea kirkko ja asemarakennus ovat vieläkin maisemassa, mutta moni hieno puurakennus on jo poissa. Mietin millaista elämäni olisi ollut 20-30 -luvun Nurmeksessa.



    P

    Lämpimät muistot lapsuudesta ja mummolan vieressä olleesta Panssarimuseosta, jossa tuli paljon käytyä. Mahtava paikka tutkia, touhuta ja olla piilosta :)



    Oli erittäin nostalginen kokemus päästä ajamaan Out Run -peliautomaatilla Suomen pelimuseossa. Nuorena sama peli oli ehdoton suosikkini ja pelasinkin peliä useita tunteja.



    Löysin Vapriikin pelimuseosta lapsuuteni pelejä, jotka olin jo unohtanut. Ah, nostalgia.



    Pielisen kotiseutumuseosta sain aikanaan jonkinmoisen museokärpäspureman, se museoreissu lapsuudessa oli jotenkin taianomainen ja siitä lähtien (ehkä jo ennen sitäkin) olen ollut museofriikki!



    Pohjanmaan museo Vaasa, lähdin hengeksi mukaan, kun puolisollani oli työreissu Vaasaan. Jäin puiston laitaan ja kokonainen päivä oli edessä. Talvipäivä oli leuto ja päätin kävellä kohti merenrantaa. Pohjanmaan museo osui reitille ja lähdin tutustumaan! Hieno kokonaisuus ja aikaa kului kolme tuntia. Selkeä kokonaisuus maamme historiasta kompaktina pakettina! Harmi, että asun niin kaukana, etten pääse vuosittain tutustumaan vaihtuviin näyttelyihin. Arvostan suuresti niitä henkilöitä, jotka tekevät työtä Pohjanmaan museossa!



    Pohjois-Pohjanmaan Museon Koiramäki-näyttely oli pienenä parasta maailmassa ja on siksi jäänyt mieleen. Kävin museossa viime kesänä myös näin aikuisena, ja nautin tuosta näyttelystä ja sen tuomasta nostalgiasta edelleen.



    R

    Oli hienoa päästä näkemään Wanha herra, maailman vanhin säilynyt sukelluspuku, Raahen museossa. Harrastan itse laitesukellusta, ja puku on mieleenpainuva esimerkki siitä miten haastavaa ja kekseliäisyyttä vaativaa sukelluksen alkutaival on ollut.



    Lahden Radio- ja tv-museo oli hieno kokemus! Paluu lapsuuden ohjelmien ääreen ja sai soittaa puhelun lankapuhelimella.



    Suomen rautatiemuseo Hyvinkäällä, paikan miljöö ja henki todella mukava asiastaan innostuneet ihmiset vievät mukanaan. Pääsin jopa veturin kyytiin (siis veturiin ei vaunuihin).



    S

    Salpalinja-museo Miehikkälässä jäi tosi vahvasti mieleen. Uskomaton urakka ollut luoda Salpalinja. Tehtiin myös teltan kanssa parin päivän vaellus Salpalinjaa seuraten. Upeaa!



    Ron Mueckin näyttelyssä Sara Hildenin taidemuseossa sykähdytti teoksen "Youth" todentuntuisuus. Odotin teosta katsellessa koko ajan, koska nuori mies nostaa katseensa tai ojentaa kätensä.



    Suomen maatalousmuseo Sarka on meidän koko perheen suosikkikohde. Itse rakennus ja näyttätely maanviljelystä huippu etenkin lapsille puimakonesimulaattori, "tehtäväpussit" ja ulkona eläimet. Mieleeni on jäänyt se, kun museon teemana oli Matka läpi 3000 vuoden niin lapseni mainitsivat koko ajan, että silloin kun sinä olit lapsi oli näin.



    Satakunnan museo. Oli koskettavaa kokea, kun 8-vuotias poikani oli innoissaan Porin historian näyttelystä ja kyseli ja tutki kaikkea vanhaa ja pyytää museoon ja samaan näyttelyyn aina vaan uudestaan. Äitiä kosketti museon Hanoi Rocks ja Dingo-julisteet :)



    Työskentelen itse museossa. Nuorin lapsemme oli täysin tympääntynyt museoihin jouduttuaan viettämään paljon aikaa mukanani töissä, kun ei aina ollut mahdollista jäädä kotiin esim. lapsen sairastuttua. Lomareissullamme vuonna 2000 vierailimme myös Savonlinnan maakuntamuseossa. Rappusilla 6-vuotias tyttäremme huusi sydäntä särkevästi: EI MUSEOON, EI! Ystävällinen museohenkilö tuli meitä ulos vastaan ja kehotti meitä menemään peremmälle ja sai jollain ilveellä myös tyttäremme suostuteltua sisälle. Lisäksi hän piti erittäin hyvää huolta lapsistamme ja sai tämän nuorimmaisemmekin innostumaan museon jutuista. Tyttäremme kiinnostus museoita kohtaan on siitä lähtien aina vain kasvanut ja nykyään hänet voi luokitella jo lähes suurkuluttajaksi. Ajattelen usein lämmöllä Savonlinnan maakuntamuseota.



    Normaalisti käyn hyvin harvoin museoissa. Muutama vuosi sitten ehdotin miehelle, että kiertäisimme joitakin paikkoja kesälomalla. Menimme toissakesänä Mänttään Serlachius-museoon ja äitinikin tuli mukaan. Päivä oli erittäin aurinkoinen ja sopivan lämmin. Kiersimme ensin sisällä ja sen jälkeen ulkona piha-alueella ja saaressa. Paikan tunnelma ei ollut lainkaan kiireinen, vaikka meidän pitikin kiertää aikataulun takia nopeammin. Pois lähtiessä asiakkaiden itse tekemä taideteos oli nätti. Museon jakamia tarroja oli laitettu pihapuun lehtiin. Ne kimalsivat auringonsäteiden mukana.



    Viime kesänä 2016 käynti Mäntän Serlachiuksen taidemuseossa oli mieleenpainuva. Historiallinen ympäristö, rakennukset ja taideteokset loivat kokonaisvaltaisen elämyksen.



    Muistan monta hyvää kesäistä päivää Seurasaaren ulkomuseosta. Siellä on mahtavasti menneisyys ja nykyisyys rinnakkain luonnossa.



    Tapasin Fanny Sinebrycoffin Sinebrychoffin taidemuseossa!



    Kävin katsomassa Keravan taidemuseo Sinkassa Näkyväksi neulottu - näyttelyn. Suosittele! Siellä oli mm. virkattuja eulottuja ihmishahmoja, joista paria piti ihan tovi tuijotella, kun ensi alkuun näyttivät niin eläviltä. Ja neulottu poliisiauto todellisessa koossa on mykistävä. Maagista käsillä tekemistä ja vaikuttavaa taidetta. Osa taiteesta oli yhteisöllisesti toteutettu, mikä minusta tuo lisäarvoa teokselle.



    Suomen käsityön museossa Jyväskylässä yhdistyy hienolla tavalla historia, taide ja käytännön elämä. Erityisen hieno oli näyttely, jossa esiteltiin kaikkea, mitä puusta voi tehdä - esillä oli niin paanukattoja ja jakkaroita kuin xylitoliakin.



    Suomen lasimuseossa Riihimäellä viime kesänä syntyi monta "oi, tuon mä muistan", "mummilla oli tuollainen" kommenttia. Sinne on kerätty paljon ihanaa lasitavaraa vuosikymmenien ajoilta.



    Kävin Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä ja ensin en ymmärtänyt kuvia. Illalla niitä mietittyäni tuumasin, että on ihan ok hämmentyä niistä ja seuraavana päivänä tuntui tosi hyvältä, että oli käynyt hämmentymässä.



    T

    Vuoden 2016 Taidehallin rohkea veto ja merkittävä kulttuuriteko: laaja Tom of Finland -näyttely. Hienosti koottu, monipuolinen oodi Touko Laaksoselle, joka olisi ansainnut enemmän arvostusta eläessään. Upeat, pikkutarkat eroottiset piirrokset. Mielenkiintoiset ja sopivasti roisit tarinat. Maskuliinisuutta ja voimaa uhkuva kattaus.



    Tamminiemessä olen vieraillut kahdesti, ihan jo loistavan opastuksen takia. Varsinkin 1. kerralla aivan huikea opas tarinoineen talon edesmenneestä isännästä ja talon tapahtumista. Silloin tuli lähetettyä kiitoskortti hienosta elämyksestä.



    Ensitreffit Tampereen taidemuseossa ihastuksen kanssa kauniina hellepäivänä. Yhdessä museon huoneessa sai piirtää itse asetelman ja muotokuvan. Piirsimme toisistamme yhdellä kädellä ja yhdellä viivalla tussimuotokuvat. Oli ehkä romanttisinta ja intiimeintä mitä voi olla. Kuvista tuli todella hyvät ja samoin treffeistä. Lopun voitte vaan arvailla...



    Kävin Tampereen taidemuseossa katsomassa Marita Liulian näyttelyn Choosing My Religion-näyttelyn vuonna 2009. Satuin saapumaan juuri ennen oppaan kierrosta, ja sain taustatietoa teoksista. Näyttely oli mykistävä, mahtava ja ajatuksia herättävä. Kerrassaan hieno. Samana päivänä jalkapallotreeneistä ei meinannut tulla mitään, koska ajatukset olivat edelleen näyttelyssä.



    Turun linnassa löydettiin lapsille tarkoitettu roolivaatenurkkaus. Roolivaatteet päälle ja muille vierailijoille hymy huuleen.



    Turun Linnassa käytiin jo pienenä ja nyt siellä käydään isona pienten kanssa.



    Olimme Turun linnassa vaimoni kanssa. Oli rauhallinen sunnuntai-iltapäivä, tuntui kuin olisimme kahden suuressa linnassa. Hämäriä portaita ja käytäviä kulkiessa meille tuli voimakas tunne, että joku seuraa meitä parin askeleen päässä. Kun jäimme kuuntelemaan ääniä, ne loppuivat, kun jatkoimme, äänet jatkuivat. Kuitenkaan yhtään elävää olentoa näkynyt. Tietysti askeleet pitenivät, piti päästä pian pois!



    Turun taidemuseon ilmaiset perjantait olivat aina nuorina likkoina meidän etkot ennen baareja. Kutsuttiin kulttuuriperjantaiksi.



    Hienoin museohetki oli 2007 Turun taidemuseossa I love Malmö-näyttely, johon opiskelijana onneksi vähäisiä rahoja sijoitin. Nykytaidetta esittelevä näyttely avasi silmät nykytaiteelle ja vieläkin jääkaapin ovessa on näyttelyn tarra.



    U

    Urheilumuseossa Tapio Rautavaaran mukana laulaminen karaokepisteessä oli kyllä mukavan tunnelmallinen kokemus, kuten koko hieno näyttelykin mestarista.



    Uudenkaupungin automuseo. Ihan huippu. Oli huikea nähdä vanhoja Suomi-autoja yhdellä kertaa – ja monta. Pikkupojan unelma 80-luvulla.



    V

    Tampereen Vapriikin näyttely sodasta vuonna 1918 on jäänyt mieleen, koska sen kautta pystyy eläytymään erittäin hyvin omien sukulaisten kohtaloihin sodan keskellä. Olen käynyt useamman kerran katsomassa sen. Vapriikissa on muutenkin hienoja ja monipuolisia näyttelyitä.



    Viisivuotias poika vaikuttui suuresti Vapriikin jääkausinäyttelystä. Täytetyt eläimet pelottivat aika pahasti, mutta vielä puoli vuotta käynnin jälkeen toivoi pääsevänsä uudestaan.



    Viime vuonna Museoiden yö -tapahtumassa Tampereella Vapriikissa koettiin ilahduttava hetki, kun tyttäreni 5-vuotiaana Espanjan rantahiekalta löytämä luu sai selityksen. Helsingin yliopistosta oli saapunut kaksi luututkijaa/arkeologia tunnistamaan yleisön luulöytöjä. Luu on nuorelle delfiinille kuulunut selkänikama. Aarre sai nimen ja melkoisen arvonnousun tunnistamisen johdosta.



    Ei mikään erityinen mieleen painunut kokemus, mutta museokeskus Vapriikki on ihana, vaihtuva kokonaisuus, jonne voi mennä uudestaan ja uudestaan! Kiitos siitä!



    Verlan tehdasmuseossa käynti viime kesänä oli upea. Paikka ei ole suotta maailmanperintökohde. Opas oli ammattitaitoinen ja pystyi hyvin kuvittelemaan, millaista tehtaalla on ollut toiminta aikanaan. Voi suositella kaikille!



    Kävimme viime kesänä siskoni kanssa Visavuorella Sääksmäellä. Vanhaan taloon muuttaneena sain upeita ideoita ja vaikutteita Emilin Wikströmin kodin sisustuksesta. Veistokset olivat hauskoja ja oli mielenkiintoista, miten some oli otettu mukaan osaksi kävijän kokemusta - oli ok ottaa selfie veistosten kanssa. Upea paikka ja kahvila vadelmaleivoksineen kruunasi kokemuksen. Kävin marraskuussa uudelleen puolisoni kanssa Movemberin kunniaksi viiksikierroksella ja nalle-näyttelyssä. Lempimuseo Suomessa.



    W

    Futurossa käynti Espoon WeeGeessä noin 2012. Edellisen kerran olin käynyt Futurossa 70-luvulla.



    Wäinö Aaltosen museossa on tullut tänä vuonna käytyä usein ja viimeinen Jacob Hashimoton näyttely oli aivan huippu. Keveitä leijamaisia elementtejä, joista rakentui suuria värikkäitä kokonaisuuksia ja myös kolmiulotteisia teoksia. Alkuvuodesta siellä oli eduskuntatalon kullatut veistokset, Tom of Finland ja Wäinö Aaltosen laaja oma näyttely. Lisäksi tulee käytyä kuuntelemassa siellä konsertteja.