Puu kuin koru. Kalevala Korun puinen 1940-luku.

Puu kuin koru -näyttelyssä nähdään Kalevala Korun kansanomaisia puuesineitä Raili ja Tauno Hurrin kokoelmasta.

Esineet suunnitteli Kalevala Korun pääsuunnittelija, taiteilija Germund Paaer 1940-luvulla, ja muun muassa sotainvalidit osallistuivat niiden valmistukseen. Kokoelman esineet ovat ainutlaatuisia muotokielensä ja korkeatasoisen veistotyön ansiosta.

Hurrien kokoelma on syntynyt kymmenien vuosien keräilyn tuloksena. Näyttelyyn tulee noin 80 esinettä. Tauno Hurri kertoo keräilyharrastuksesta seuraavasti:

"Innostus Kalevala Koru Oy:n tuotteisiin alkoi 35-40 vuotta sitten osittain vaimoni ansiosta, joka keräili Kalevala Korun koruja. Ensimmäiset Kalevala Korun puuesineet sain vaihtokaupan yhteydessä. Vaikka välillä voi kulua useampi vuosi, ettei uusia puuesineitä tule vastaan, on keräilyaihe silti rakas ja tärkeä. Kokoelmamme käsittää parisen sataa korua ja 150 puuesinettä kaksoiskappaleet mukaan lukien. Esillä olevat Ruskon Kousa ja Satullipeili ovat kokoelmamme keskeisiä helmiä, sillä kolusimme kymmenien vuosien ajan Suomen ja Ruotsin kaupunkeja niitä etsiessämme. Heporautamalja on saanut nimensä Kalevala Koru Oy:n perustajan kirjailija Elsa Heporaudan mukaan. Pankinjohtaja Mika Tiivola, joka oli tunnettu taiteen keräilijä, totesi muinoin haastattelussa, että "keräilijät ovat onnellisia ihmisiä". Allekirjoitan tämän lausunnon varauksettomasti - niin paljon harrastus on tuonut sisältöä elämään, hyviä tuttavuuksia ja aina uusia kokemuksia löytämisen iloa unohtamatta. Käytän paljon aikaa esineiden etsimiseen kuin myös alan kirjallisuuteen perehtymiseen. Tieto on valtaa keräilyssäkin, vaikka sitä arvostavat eniten toiset keräilystä kiinnostuneet. Käyn usein eri myyntitilaisuuksissa ja tunnen mielihyvää kohdatessani tuttuja kauppiaita ja keräilijöitä. Keräily vaatii myös intohimoa, tunnetta ja pitkää pinnaa."


Kalevala Korun puuesineet

Kalevala Koru Oy:n pääsuunnittelijana vuosina 1935-1950 toiminut Germund Paaer (1881-1950) piirsi vanhaan kansanperinteeseen nojautuvia taiteellisia koriste- ja käyttöesineitä puusta, tuohesta ja oljesta valmistettaviksi. Esineet olivat kansanomaisesti veistokoristeltuja ja maalattuja, osa jätettiin puupinnalle. Koristeaiheet on valittu Kalevalasta, Aleksis Kiven tuotannosta tai kansanrunoudesta. Aluksi esineitä teetettiin tunnetuilla taidekäsityöläisillä, sotasairaaloissa ja jonkin verran myös rintamalla. Tilauksia annettiin myös koruveistäjille ja värityshuoneille. Vuonna 1943 perustettiin puutöitä varten oma tehdas Helsinkiin, Mechelininkatu 25:een. Myös sotainvalidit osallistuivat puuesineiden valmistukseen. Tavoitteena oli suomalaisten tarve-esineiden kehittäminen lahjoiksi ja matkamuistoiksi. Sodan aikana ja sen jälkeen materiaalipula oli kova. Silti kaivattiin hyödyllisiä ja kauniita käyttöesineitä kodin kaunistukseksi ja lahjoiksi. Kalevala Korulla oli myös pulaa luonnollisesti korumetalleista 1940-luvulla ja puun käytön mahdollisuuksia haluttiin laajentaa yrityksen piirissä.
Tyyliksi valittu "suomalainen kansantaide", kuten tyyliä nimitettiin Omin käsin -lehdessä, oli luonnollinen ajankuvaan nähden. Paaer oli toiminut nuoruudestaan asti kansantaide- ja talonpoikaisesineiden kerääjänä museoille, joten esineistö oli hänelle tuttua. Lisäksi suomalaiskansalliset aiheet olivat sopivia toisen maailmansodan aikana, jolloin tuotanto aloitettiin. Omin käsin -lehden artikkelissa Paaer esitti närkästyksensä "ulkomaisten muotopuolien" esineiden ihailulle ja varoitti ettei "suomalaisen kansantaiteen väheksymiseen ollut taiteilijoilla varaa". Tuohon aikaan ei vielä käytetty termejä muotoilu tai design, vaan puhuttiin taiteellisesta suunnittelusta tai taideteollisuudesta.

Ensimmäisen tuotantoon otetun esinetyypin, käsipeilin, valmisti turkulainen taiteilija Urho Lindeberg (myöh. Kalla). Muita esineitä olivat kannelliset rasiat ompelutarvikkeita, koruja, makeisia ja tupakkaa varten, kynttilänjalat, pöytäpeilit, haarikat, kulhot, lusikat ja vieraskirjat. Myös tuohi- ja olkikoristeisia rasioita valmistettiin. Esineitä myytiin mm. messuilla, sisustustarvikemyymälöissä ja kultasepänliikkeissä. 1940-luvulla Kalevala Korulla oli oma myymälä Helsingissä, jonkin aikaa New Yorkissa sekä osasto tukholmalaisessa tavaratalossa, joissa kaikissa oli puuesineitä myynnissä - luonnollisesti korujen ohella. Puuesineistä julkaistiin Taiteellisten koriste- ja tarve-esineiden luettelo. Esineet ovat aikanaan olleet suosittuja matkamuistoja, kilpailupalkintoja ja merkkipäivälahjoja. Kaikissa esineissä on Kalevala Korun leima tai kaiverrus, kaksi pientä tyyliteltyä k-kirjainta ympyrän sisällä. Esineitä voi joskus nähdä suomalaisissa 1940-50-lukujen elokuvien koti-interiööreissä. Suomi Filmi valmisti myös lyhytelokuvan niin koru- kuin myös puuesinetuotannosta.

Kausi:
11.3.2017–7.5.2017 NÄYTTELY/TAPAHTUMA PÄÄTTYNYT

Suomen käsityön museo
Sijaintiosoite: Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä

Sisäänpääsy Museokortilla

Puh. museo (014) 266 4370
Puh. toimisto (014) 266 4380

www.craftmuseum.fi

Aukioloajat

Ma -
Ti 11:00-18:00
Ke 11:00-18:00
To 11:00-18:00
Pe 11:00-18:00
La 11:00-18:00
Su 11:00-18:00

Kesäkautena 1.6.-31.8. avoinna ti-pe ja su klo 11-18, la klo 11-16. Poikkeuksia avoinnaolossa juhlapyhien aikaan. Lisätiedot aukioloista osoitteessa: www.craftmuseum.fi/aukiolo.htm#poikkeavat_aukioloajat

Pääsymaksut
6/3/0 €

PALVELUT

Museokauppa

Museo kartalla

Kartalla näkyy museon päärakennuksen sijainti. Yksittäinen näyttely ei välttämättä sijaitse samassa osoitteessa.

VINKKAA KAVERILLE
 
 
 

Museoissa nyt

Hae näyttelyitä ja tapahtumia




Oletko jo nähnyt?