Viimeinen hukka - hätä arktisen luonnon puolesta

Reidar Särestöniemi kertoi 1970-luvulla ajatuksistaan, kuinka näki ”tuhannen kilometrin säteellä arktisen maailman tuhon.” Hänen mukaansa maapallon voimavarat eivät kestäisi enää kauan. Olisi elintärkeää varjella luontoa eikä uhrata sitä taloudelle ja teollistumiselle. Hän samaisti itsensä uhanalaisiin eläimiin, kuten suteen tai ilvekseen, joista maksettiin tapporaha. Hän arveli, että susi tulee katoamaan: ”Se on hävinnyt taistelun. Tämä varoittaa meitä: yksikin laji, jonka ihminen tuhoaa, on askel kohti ihmisen omaa tuhoa”. Elinympäristön hävittäminen koski ihmistä myös siinä mielessä, että samalla hävisi paikallisten asukkaiden elämäntapa.
Vuoden 1980 näyttelyluettelonsa esipuheessa hän sanoi: ”On todella aika herätä ja antaa suuren luonnon elää tekemättä sille väkivaltaa.”