Martti Jämsä: Pimiön valokuvat

Kaadan altaisiin kehitteen, keskeytteen ja kiinnitteen. Sytytän pimiön punaisen suojavalon.

Pimiön hyllylle olen asettanut järjestykseen kaikki ostamani ja saamani vanhat valokuvapaperit. Jo nimet laatikoiden päällä kiihottavat mielikuvitusta: Agfa Lupex, Tura Portrait-Rapid, Forte Bromofort.

Avaan yhden laatikon, koskettelen paperia ja tunnustelen emulsion karheaa pintaa. Paperi tuoksuu vanhalta ja erikoiselta. Sytytän kattovalon, käännän paperia lamppua kohden ja annan sen valottua. Tiedän kokemuksesta, että paperit ovat vanhetessaan hunnuttuneet. Antamalla lisävaloa voin saada lisää mustumaa, eikä paperi jää pelkästään harmaaksi.

Sammutan kattovalon. Pimiö muuttuu taas punaiseksi; on rauhallista, hämärää ja hiljaista.

Painan valokuvapaperin kulman kehitealtaassa olevan nesteeseen. Hiljalleen paperi liukuu altaan pohjalle. Liikuttelen sitä ja kääntelen välillä atuloilla. Äkkiä paperissa alkaa tapahtua muutoksia. Yli 50 vuotta vanha valokuvapaperi on saamassa uuden elämän. Minusta kuva on nyt valmis.

Martti Jämsä (s.1959, Jokioinen) on itseoppinut valokuvataiteilija. Hän on ”vanhan ajan käsityöläinen”, joka mielellään työskentelee omassa pimiössä, valmistaen mustavalkoiset valokuvansa itse.

Jämsä on tehnyt 15 valokuvakirjaa ja 14 portfoliota. Hän on pitänyt näyttelyitä vuodesta 1982 lähtien sekä kotimaassa että ulkomailla. Jämsän valokuvia on useissa kokoelmissa.