Vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia, poikia ja piikoja, kaikkia minä laulatin

Näyttely johdattaa 1800-luvun alun Juvan Isopappilaan, jossa nuori Gottlund aloitti kansanrunojen keruun tallentaen loitsuja, satuja ja arkista puhetta suoraan kansan parista. Gottlund ei ollut vain runonkerääjä, vaan monipuolinen kulttuurivaikuttaja: kirjailija, tutkija, toimittaja ja suomenkielisen julkaisutoiminnan uranuurtaja. Hän liikkui luontevasti säätyläisten ja rahvaan välillä ja keräsi aineistoa poikkeuksellisen laajasti eri ihmisryhmiltä. Näyttely tuo esiin myös hänen värikkään elämänsä käänteet: matkat metsäsuomalaisten pariin Ruotsiin ja Norjaan, rohkeat hankkeet ja usein vastustusta herättäneet ajatukset. Näyttely kertoo suomen kielen asemasta aikana, jolloin sillä ei ollut vielä virallista asemaa. Samalla avautuu ikkuna Juvan herrasväen ja nuorison elämään: juhliin, opintoihin ja arjen tapoihin 1800-luvun alussa. Gottlund oli ristiriitainen, aikaansa edellä ollut hahmo, joka puolusti kansankulttuuria ja murteiden arvoa.
Hänen työnsä loi pohjaa suomalaiselle kulttuurille – vaikka tunnustus tulikin osin vasta myöhemmin.